Arvosteluja

TANGO-ORKESTERI UNTO: Yön tummat siivet – Dark Wings of the Night

A well-cooked tango menu

Tango Orchestra Unto act as inspiring ambassadors for Finnish tango, performing it at a high level with a dream team of musicians. The variety is pretty much based on the tunes themselves, from well-known old composers to recently composed tangos. This time I’m especially impressed by the slow and lyrical tangos, although sometimes I fear the danceable side of the tango starts to get lost. The arrangements stand out especially in the most famous tune, “Eron hetki on kaunis”, with some cool walking bass and Vivaldi-like violin passages.

Tove Djupsjöbacka, Finnish Music Quartely (FMG.fi)

Yön tummat siivet / Rhythm Magazine (Australia)

TANGO_Rhythm Mag

Konserttiarvioita

Runoutta ja tangon kulmakivien taikaa (Tornio 19.2., Pohjolan Sanomat 1.3.2015)

Pop/Jazz Konservatorio Lappian salissa Torniossa 19.2.2015.

Tango-orkesteri Unto on kerännyt vuosien varrella loisteliaita arvosteluja. Sitä on kehuttu yleisönsä hurmaamisesta, karismaattisesta ja hypnotisoivasta otteesta, kansainvälisen tason tangotaituruudesta.Tätä kaikkea saimme osaksemme näiltä yleisön valloittajilta. Ei tarvinnut olla välttämättä pelkästään tangon ystävä ihastuakseen pianisti Timo Alakotilan luotsaaman yhtyeen herpaantumattomaan otteeseen. Perinteiset tangot saivat osakseen hieman nopeammat ja notkeammat tempot, joista ei kuitenkaan puuttunut tarvittavaa intohimoa.Laulaja Pirjo Aittomäki oli minulle uusi tuttavuus, jonka ääntä onkin luonnehdittu tangokuningatarmaiseksi. Tämä on helppo allekirjoittaa, sillä tyylikästä ja yleisönsä ottavaa esiintymistä oli hieno seurata.Orkesterin haitaristi Johanna Juholan rakas aihepiiri on tango nuevo. Mutta myös säveltäjänä Juhola sulautui sulavasti joukkoon kuten Alakotilakin. Ihailin myös Mauno Järvelän viulunsoittoa, se oli herkkää ja taisi vuoropuhelun niin kitaristi Petri Hakalan ja kontrabasisti Hannu Rantasen kanssakin.Parituntisen kuudestatoista kuullusta biisistä jäi päähän soimaan encorena argentiinalaisittain kuultu Kotkan ruusu. Unto Monosen, Topi Kärjen ja Erik Lindströmin kappaleet saivat myös uusia ulottuvuuksia. Uudempaa lyriikkaa edustivat muun muassa Eeva-Liisa Manner, Marja-Liisa Vartio ja Eppu Nuotio, jonka Miksi juuri hän oli Jussi Tuurnan sävellyksenä puhutteleva. Anna-Mari Kähärän sävellys ja M-L Mikkolan sanoittama Ikkunan alla hengitti mukavasti sanojen sisällön mukaan. Dream teamiksikin nimitetyn Unton käsissä suomalainen tango elää ja voi hyvin. EJ Posti

Suomalaisen tangon pelastajat (Mari Koppinen / Helsingin Sanomat 12.8.2011)
Lavaklubi / Helsinki 10.8.2011

Konsertti. Kansallismusiikkimme tango ei voi hyvin. Liian usein tanssipaikoilla näkee leipääntyneitä humppabändejä, jotka veivaavat ne pari pakollista tangoa vailla kunnianhimoa saati iloa. Tangomarkkinoilla tango on ollut häviävä luonnonvara jo kauan…
… Onneksi on Tango-orkesteri Unto. Kuudesta oman instrumenttinsa huipputaitajasta…  koostuva unelmajoukkue pitää kunniakkaasti yllä perinnettä, joka on niin syvään meihin juurtunut, mutta jota emme itse osaa aina arvostaa…
… Lavaklubille saapuneet saivatkin siis kokea kaikin puolin harvinaista herkkua: huikean hyvin soitettua, taitavasti sovitettua uutta ja vanhaa suomalaista tangoa. Sitä intohimoista, itkettävää ja virtuoosistakin musiikkia, jota tango parhaimmillaan edustaa…
… Unto esitteli perusohjelmistoaan, johon kuuluu tangon kulmakiviä Satumaasta Pieneen sydämeen, mutta myös virkistävää uutta. Eritoten pomppasi esiin Jussi Tuurnan säveltämä ja Eppu Nuotion sanoittama Miksi juuri hän

***
Unton taidetango hurmasi yleisön (Anniina Keiskander, Ylä-Kainuu 12.9.2013)
Teatteri Retikka, Suomussalmi 9.9.2013

… Ilta alkoi Unto Monosen klassikolla Tähdet meren yllä, mikä heti kättelyssä osoiti orkesterin herkän ja soljuvan tavan käsitellä tuttua tangoa…
… Orkesteri liikkui perinteisen suomalaisen tangon maailmassa, mutta ilmaisussa oli harvinaista notkeutta…
…Laulajan Pirjo Aittomäen kuningatarmainen karisma oli ensi hetkestä lähes käsinkosketeltava ja äänessä tangoon sopivaa tummuutta, vaikka korkesita äänistä löytyi kirkkautta ja voimaa…
… Viimeistään kolmannen kappaleen Pieni sydän kohdalla aika tuntui hetkeksi pysähtyvän ihmetyksestä soiton taidokkuutta kohtaan. Johanna Juholan haitari aloiti kappaleen, johon Mauno Järvelän viulu vastasi herkästi, ja soitinten vuoropuhelu hypnotisoi kuulijan. Siihen liityivät saumattomasti Petri Hakalan kitara, Timo Alakotilan piano ja Hannu Rantasen kontrabasso.
Orkesteri käsitteli kaksi suomalaisittain ehkä suurinta tangohittiä Rannalla ja Satumaan instrumentaalina… tämä toi soiton tason esiin…
Siks oo mä suruinen -tango kuultiin sanojen kera, mikä sai melankolisessa tuttuudessaan tunteet pintaan vokalistin herkässä ja varmassa käsittelyssä…
… Yleisö kuuli myös orkesterin omia sävellyksiä, joista mielenkiintoisin oli Juholan sävellys Suomorsian.

***
Loistokasta tangoa (Jyri Ojala, Karjalainen 10.9.2013)

Timo Alakotilan luotsaamat virtuoosit ovat soittaneet yhdessä viitisentoista vuotta ja se kaikessa tekemisessä kuului. Dream teamien ikuinen vaara heidänkin yllään väijyi, eli jäädäänkö soittmisessa kuitenkin alle osien summan? Ei jäty, ehei, muttei toisaalta mitään kokoaan suurempaakaan kuultu, ihan vaan kansainvälisen tason tangotaituruutta. Kaipa se riittää…
… kaksi tuntia upeasti soitettua ja tango nuevon hengessä toteutettua Monosta, Topi Kärkeä sekä muutamia muita kansallisesti kanonisoitja tangopyhimyksiä. Tuon isäksi tulivat uudemmat sävelnikkarit, jotk yllättävän kitkatta likentelivät klassikkoainesta: parhaana esimerkinä Anna-Mari Kähärä, eikä orkesterin oma Johanna Juholakaan jäänyt jälkeen…
… Yhtyeen tempot olivat sangen nopeita ja muutenkin oli musiikissa ja tulkinnassa vahvaa etenemisen meininkiä… Konsertissa löytyi muutama hengähdyspaikka, mutta muuten ei hissuttelulle juuri annettu sijaa…
Erik Lindströmin sävelkynän teräsyys oli tuntuvaa. Kiehtovaa oli kuulostella Unto Monosen harvinaisempaa mestariteosta Yö ikkunan takana. Se loisti.

***

Tangon taitajat valloittivat yleisön (Marjatta Törhönen, Ylä-Karjala, 9/2013)

… kokoonpano latasi ilmoille koko tangon tunneskaalan. Hitaasti mollissa soiva kaiho ja slaavilainen melankolia sai rinnalleen uusia suomalaisetn runoilijoiden teksteihin perustuvia vikkelämpiä sävellyksiä. Ja kaikki toimi, jokaisella osa-alueellaan.
Pirjo Aittomäellä on lyyrisen kaunis lauluääni ja eläytyvä tulkinta… Yhtyeen kaikki jäsenet ovat ovat monipuolisen taustan omaavia ammattilaisia, joiden instrumentit soivat letkeässä lennossa taiteellisen johtajan Timo Alakotilan (piano) johdolla. Perinteiset Unto Monosen ja Toivo Kärjen sävellykset aukesivat hänen sovittaminaan ihan uudenlaisiin tulkintoihin ja lähenivät kansainvälistä tango-musiikkia. Johanna Juhola haitareineen ja Mauno Järvelä viuluineen osasivat tango nuevon ja sama taidokasta heitäytymistä nähtiin kontrabassoa soittavata Hannu Rantaselta sekä kitaristi Petri Hakalalta.

Levyarvioita

“Kylmä rakkaus – Cold Love” (Finnish tango Vol 2, ARC 2010)

Eeva-Liisa Mannerin nuoruudenrunoon sävelletty Kadotetulle on Tango-orkesteri Unton uuden levyn helmiä. Anna-Mari Kähärä on saanut sävellykseensä dramatiikkaa ja herkkyyttä, jotka orkesteri ja solisti Pirjo Aittomäki tulkitsivat intoutuneesti niin konsertissa kuin levyllä… Vesa Tuomen Rannalla soi levyllä pistämättömänä instrumentaalina, suomalaisen tangon omimpia piirteitä pakahduttavasti hehkuttaen… Erik Lindströmin Kylmä rakkaus soi elegantisti, hienoin valöörein… Musiikilliset kvaliteetit ovat tässä ylen korkeita. – Pirkko Kotirinta, HS

***

Hurmaavat runot tangoina… kansanmusiikin taitajista koottu Unto, kotimaisen tangon orkesteri, tulkitsee intohimoa ja eleganssia folk-perinteestä irtoavin sävytäydennyksin… Pysäyttävästi soivat (Eeva-Liisa) Mannerin lisäksi Marja-Liisa Vartion säkeet.
- Leena Tanskanen, ET

***

Unto-orkesterin toinen levy marssittaa esille toinen toistaan upeampia tulkintoja vanhoista ja uusista tangoista… painopiste on uusilla, suomalaisten runoilijoiden teksteihin sävelletyillä kappaleilla. Pirjo Aittomäki tulkitsee vaativia sävellyksiä ja tarinoita notkean vivahteikkaasti. Mauno Järvelän viulu, Johanna Juholan haitari, Petri Hakalan kitara, Hannu Rantasen basso ja Timo Alakotilan piano soivat juuri niin sävykkäästi kuin, kuin tangossa kuuluukin. Alakotilan ja Unto-orkesterin sovitukset ovat ilmavia ja monipuolisia… Tekstit ovat hienoja: intohimoa ja patetiaa, mutta myös toivoa ja upeita metaforia.
- Minn Raiskinen, Pelimanni

***

 … Äänitteen aloittaa Erik Lindströmin elegantin mannermaissävyinen Kylmä rakkaus. Nimikummi Unto Mononen on mukana tummasävyisillä tangoillaan Yö ikkunan takana ja Sateen tango. Ensimmäisenä uutuutena esitellään Anna-Mari Kähärän Kadotetulle – upea sävellys, jossa tekstinä on Eeva-Liisa Mannerin teinivuosien runo, mistä löytyy kaikki tangoon tarvittava – kadotettu sadun prinssi – muistoissa elävä mielenmaisema – vaahterakatu, joka jää palavaan Viipuriin. Kähärältä on äänitteellä useampikin sävellys ja yhtyeen jäsenistä tangoja ovat taiteilleet Johanna Juhola ja Timo Alakotila. Juholan Hektinen hetki on nimensä mukainen, kiihkeä sanaton tango, Alakotila taas on säveltänyt tangonsa Marja-Liisa Vartion luonnonlyyriseen Pajupensas-runoon. Seinäjoen kilpailuista mukaan on valittu kestävän suosionsa hyvin ansainnut Vesa Tuomen Rannalla vivahteikkaana intrumentaalisovituksena. Tarinan kertovasta tangosta on mainiona esimerkkinä Taisto Wesslinin Tangon kotimaa, jossa Suomipoika käy demonstroimassa Argentiinan kapakassa miten tangoa oikeasti tanssitaan.

Levyllinen taitavasti esitettyä ja hyvin sovitettua intohimoa ja tunteiden tuskaa, mutta johtuuko naisten vahvasta panoksesta, että synkkyyden syövereihin pilkahtelee lyyristä valoa …”voi kaiken kadottamalla, myös olla onnellinen”… (mlk, Hollolan kirjasto 9.11.2010)

***

Tango-Orkesteri Unto presenteras som den finländska tangons dream team och visst är det ett fint gäng man samlat ihop.Första skivan presenterade mest klassiker i starka egna tolkningar medan andra skivan innehåller främst eget material.Många av de nyskrivna tangorna är värkligen pärlor, jag fastnar speciellt för Anna-Mari Kähäräs komposition Ikkunan Alla. Men också klassikerna görs själfullt, till exempel titellåten Kylmä Rakkaus.Helhete domineras av Pirjo Aittomäkis sångröst, mjuk och smekande men ändå med skärpa. De andra musikerna gör förvånansvärt diskreta insatser men väl så-här är det helheten som räknas. Timo Alakotila vid pianot serverar en smakfull grund för de andra att stå på tillsammans med Hannu Rantanens bas och Petri Hakalas gitarr. Johanna Juhola, ett av de främsta namnen inom den unga tangogenerationen, bjuder på smektande dragspel. En speciell eloge till Mauno Järvelä, vars violin klingar oerhört läckert och kommenterar helheten i små virtuosa mellanspel.
-Tove Djupsjöbacka, Huvfudstadsbladet 22.9 2010

***

… the band truly is the dream team of Finnish tango… Tango classics and new tangos create an even and stylish whole, which should be remembered when planning souvenirs from Finland. – Riikka Hiltunen, Finnish Music Quarterly

***

Konsertti- ja levyarvioita ulkomailta

Reviews for Kylmä rakkaus / Cold Love, Finnish Tango Vol. II (ARC 2010)

“Soulful latin romanticism… from Finland?
Great stuff, a set of original modern tangos with Finnish-language lyrics and grand, romantic arrangements. Vocalist Pirjo Aittomaki has a lovely voice — yearning, soaring, both edgy and sweet — and she fills the album with warm, evocative tones. The rest of the group is solid as well, particularly accordionist Johanna Juhola, the group’s other female member. Tango lovers, particularly those who are drawn to its far-flung global expressions, will love this record — it’s grand and romantic, suffused with tragedy and longing, and solid from start to, um, Finnish. Highly recommended!” -DJ Joe Sixpack, Slipcue Guide To World Music,September 13, 2010

***

“The tango has had a long history in Finland, dating back to the World War I era, although the Finns took the genre in directions that were quite foreign to the Argentinian and Uruguayan traditions. For example, the Finnish tangos are mostly performed in minor keys, and the main instrument is usually the accordion rather than the bandoneon. Anyone seeking to find out more about the history of Finnischer Tango should seek out two superb (albeit hard-to-find) compilations bearing that name on the German Trikont label. Another option is to seek out an excellent recent example of the genre: The sextet known as Tango-Orkestri Unto, named after Finnish tango composer Unto Mononen, is led by pianist-arranger Timo Alakotila (a founding member of JPP) and includes singer Pirjo Aittomäki, well-known Finnish accordionist Johanna Juhola, violinist Mauno Järvela (also of JPP), and the bassist from Värttinä. Besides compositions by members of the group as well as by Mononen, the album (the group’s second) also features recent poems set to nuanced music of longing and passion.” -Paul-Emile Comeau, Comeauville, NS, Canada,driftwoodmagazine.com

***

“Ah, and here, just as I was about to hit the deadline with that review, comes a new album by the aforementioned Tango-Orkesteri Unto that so elevated a sunny June Sunday lunchtime at World Village. Johanna Juhola, JPP’s Mauno Järvelä and Timo Alakotila on violin and piano, guitarist Petri Hakala and bassist Hannu Rantanen back singer Pirjo Aittomäki, a prime exponent of the warmly caressing strength and serenity that’s characteristic of female Finnish vocal sound.
Finnish tango is a different beast from its Argentinian precursors, and continues to evolve in a different direction, musically and in its lyrics of love and loss set against Finland’s wide landscape of endless green pine and birch taiga forests and lakes and its climate of cold winters and short, intensely celebrated and often hot summers.
Unto makes rich, swirling, beautifully played and gorgeously arranged music more evocative of ornate cafés and tea-dances than the rural dance-floors of Finnish folk tango, with something of the longing and passion of Portuguese fado; indeed the orchestra was formed to play at Expo’98 in Lisbon. This second CD brings a heart-rendingly seductive, surging set of material from Finnish composers and poets from the mid 20th century into the 21st, including Juhola, Alakotila and the doyen of Finnish tango composition from whom the band takes its name, Unto Mononen.”-Andrew Cronshaw, fRoots

***

“Tango is big in Finland. It has been since the country first heard the style and fell in love with it. It’s so big, in fact, that the Finns have developed their own style of tango, as demonstrated by the Tango-Orkesteri Unto (named in honor of a famous Finnish tango musician). On their second volume of tango songs, they show that a small group — five pieces in total — can create a very big and highly sophisticated noise. Singer Pirjo Aittomäki is a laid-back standout, with a voice as soft as velvet, and everyone else in the ensemble is just as good. There’s plenty to delight any tango lover, like the glittering instrumental work of “Rannalla,” for example, or the care that went into the arrangements throughout. It’ll make a convert of anyone who likes the genre, and this is a band at the very top of its game.” -Chris Nickson, Rovi

***

… the band truly is the dream team of Finnish tango… Tango classics and new tangos create an even and stylish whole, which should be remembered when planning souvenirs from Finland.”"… the band truly is the dream team of Finnish tango… Tango classics and new tangos create an even and stylish whole, which should be remembered when planning souvenirs from Finland. -Riikka Hiltunen, Finnish Music Quarterly

Konserttiarvioita

Finnish Tango Strikes a Chord (Bludenz, Austria 9.3.2012)

BLUDENZ. (cm) Last week, “Fremde Nähe” presented Finnish tango at the Remise Bludenz. Johanna Juhola and the Tango-orkesteri Unto played a heartfelt tango with German roots, Finnish melancholy and Argentinian elements. The musicians’ brilliant, uncompromising playing provided an evening of musical entertainment at the very highest level.

The Finnish tango wove its magic, filling the packed house with marvellous stories of far-flung places and different times. Composer Johanna Juhola’s unique melodies draw on both traditional and foreign influences. The fantasy, power and passion of “Cold Love – Finnish Tango” was particularly moving. – CM, Bludenz Ansteigner

***

Minor Chords and the Yearning of the Finnish Tango (Folkbaltica 4 / 2007)

Eckenförde – a cosy concert was played to a packed house at the Siegfried-Werft Hotel in Eckenförde. “They were sitting so close to me, it was scary”, singer Pirjo Aittomäki joked in English. Meanwhile the six-person tango Orkesteri Unto squeezed themselves behind their instruments. The only scary thing for the 120-strong audience was watching star accordionist Johanna Juhola. There were several times during the evening when the passionate violin playing of fellow-soloist Mauno Järvelä almost resulted in a violin bow hitting her in the eye.

Before the concert began, Pirjo Aittomäki explained how the Finnish tango revolves around a sense of yearning. It is distinguished from the Argentinian tango by its almost exclusive performance in minor keys. Pirjo Aittomäki’s voice also has a yearning, soft, warm tone, spinning a fine web around most of the pieces that were performed during the evening, such as Eric Lindström’s melancholy “Cold Love”. In contrast, “The Homeland of Tango” is more up-tempo with an ironic undertone as it tells the story of a Finn who sails to Argentina and then drunkenly takes it upon himself to explain the dance to the local people. It’s not necessary to understand Finnish in order to enjoy Pirjo taking off her countryman’s inane prattling.  

Along with dynamic musical director and pianist Timo Alakotila – who blithely raised his seat with the aid of a couple of telephone books – the other outstanding performer was star accordionist Johanna Juhola – not just because of her strange hairdo of dreadlocks arranged into two horns. With an impish grin and extreme concentration, the 29-year-old accompanied each piece with her own melodies that seemed to be only vaguely connected to the given rhythm. Seemingly at one with her instrument, she created the most amazing musical tones ranging from soft to hard, swapping the lead constantly with Järvelä’s violin.

We should also mention the orchestra’s namesake and Finnish master composer Unto Mononen. His legendary “Fairyland” is the best-known Finnish tango and has become the country’s unofficial national anthem.  A Finnish version of Friedrich Holländer’s little-known work “Eine kleine Sehnsucht” was also played, with Pirjo Aittomäki singing a verse in perfect accent-free German. An encore and rapturous applause brought this Finnish tango evening to a close: an evening that was memorable for the Finnish performers’ professionalism and their joy in playing, but also because of the way they created such a friendly, almost family atmosphere.  -Niko Wassmaund, Flensburger Tageblatt 20.4.2007