Tornion keikan 19.2. arvio Pohjolan Sanomissa: Runoutta ja tangon kulmakivien taikaa

Pop/Jazz Konservatorio Lappian salissa Torniossa 19.2.2015.

Tango-orkesteri Unto on kerännyt vuosien varrella loisteliaita arvosteluja. Sitä on kehuttu yleisönsä hurmaamisesta, karismaattisesta ja hypnotisoivasta otteesta, kansainvälisen tason tangotaituruudesta.Tätä kaikkea saimme osaksemme näiltä yleisön valloittajilta. Ei tarvinnut olla välttämättä pelkästään tangon ystävä ihastuakseen pianisti Timo Alakotilan luotsaaman yhtyeen herpaantumattomaan otteeseen. Perinteiset tangot saivat osakseen hieman nopeammat ja notkeammat tempot, joista ei kuitenkaan puuttunut tarvittavaa intohimoa.Laulaja Pirjo Aittomäki oli minulle uusi tuttavuus, jonka ääntä onkin luonnehdittu tangokuningatarmaiseksi. Tämä on helppo allekirjoittaa, sillä tyylikästä ja yleisönsä ottavaa esiintymistä oli hieno seurata.Orkesterin haitaristi Johanna Juholan rakas aihepiiri on tango nuevo. Mutta myös säveltäjänä Juhola sulautui sulavasti joukkoon kuten Alakotilakin. Ihailin myös Mauno Järvelän viulunsoittoa, se oli herkkää ja taisi vuoropuhelun niin kitaristi Petri Hakalan ja kontrabasisti Hannu Rantasen kanssakin.Parituntisen kuudestatoista kuullusta biisistä jäi päähän soimaan encorena argentiinalaisittain kuultu Kotkan ruusu. Unto Monosen, Topi Kärjen ja Erik Lindströmin kappaleet saivat myös uusia ulottuvuuksia. Uudempaa lyriikkaa edustivat muun muassa Eeva-Liisa Manner, Marja-Liisa Vartio ja Eppu Nuotio, jonka Miksi juuri hän oli Jussi Tuurnan sävellyksenä puhutteleva. Anna-Mari Kähärän sävellys ja M-L Mikkolan sanoittama Ikkunan alla hengitti mukavasti sanojen sisällön mukaan. Dream teamiksikin nimitetyn Unton käsissä suomalainen tango elää ja voi hyvin. EJ Posti